Kurkkumato salaattilautasella

Pitsaperjantai venähtikin viikoksi ja sitten kahdeksi, mutta nyt ollaan taas ruodussa. Kahden viikon aikana on tullut syötyä kyllä muutakin kuin pitsaa. Kovassa nälässä ja kiireessä on loihdittu mm. kurkuista mato lautaselle lämpimän salaatin kera.

Lämmin salaatti

Bulguria
Munakoisoa ja punasipulia paistettuna ja tuoreella basilikalla maustettuna
Kurkkumato salaattipedillä
Oliiviöljyä päälle

Syö näin tai sekoita kaikki keskenään. (Sekoittamalla annoksesta tulee siis se otsikon lämmin salaatti.)

pitsaperjantai

Metvursti-kinkkupitsa

Pitsaa pitsaa!! Jos englantilaisten perinneruoka on curry, on se meillä pitsa.


Pitsataikina

15 g tuorehiivaa (1/3 palaa)
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa (suolahiutaleita)
2 rkl oliiviöljyä
6 1/2-7 dl luomuerikoisvehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon ja sekoita veteen. lisää sokeri, sormisuola ja öljy. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan. Alusta taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes se on kimmoisaa. Ripottele taikinan päälle jauhoja ja laita mikroon kohoamaan. Kohota taikinaa 45 minuuttia tai kunnes se on kaksinkertainen. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä neljään osaan ja kauli palat ohuiksi. Tässä vaiheessa laitoimme puolet taikinasta pakastimeen. Kypsennä pitsoja uunin keskiosassa noin 5 minuuttia.

Munakoiso-vuohenjuustopitsa

Täytteet

Kumpaankin pitsaan tuli pohjalle valmista tomaatikastiketta (luomu) ja voissa paistettuja herkkusieniä. Metvursti-kinkkupitsa sai päälleen motsarellaraastetta, munakoiso-vuohenjuustopitsa vain vähäsen. Kinkku oli italialaista ilmakuivattuasorttia ja munakoiso itketettiin ennen käyttöä. Nam!

Testattuja teelahjoja

Eilinen helle muuttui jo vähän sateisempaan päivään, joten taas voidaan nauttia teetä. Tässäpä muutama testattu ja hyväksi havaittu teelahja.

Papas arrugadas y mojo picante

Eilen tehtiin ryppyperunoita ja tulista mojo-kastiketta. Nämä ovat perinneruokaa Kanarian saarilla. Mojoa olen maistanut tuliaisena Teneriffalta, mutta aidossa ympäristössä en ole näitä kokeillut. Perunoina käytettiin Lapin puikulaa, joka osoittautui tosi maukkaaksi perunaksi. Mojo-kastikkeeseen laitettiin yksi habanero ja tulistahan siitä tuli. Habanero kummittelikin sitten koko loppuillan. Vaikka pesin käsiä moneen otteeseen, tulisuutta oli jäänyt sormiin ja sitä kautta poskeen ja silmään ja jne. Seuraavan kerran täytyy käyttää hanskoja. Alkperäiset reseptit löytyvät Maku.fi-sivuilta täältä ja täältä. Mojoon apuja sain myös aihetta käsitteleviltä keskustelupalstoilta.


Papas arrugadas

Pieniä perunoita (suosittelen puikulaa)
Merisuolaa

Pese perunat huolellisesti ja jätä kuoret paikoilleen. Laita ne kattilaan ja lisää joukkoon muutama ruokalusikallinen merisuolaa. Lisää vettä, kunnes perunat peittyvät juuri ja juuri. Keitä perunoita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta suurin osa vedestä pois ja nosta kattila takaisin liedelle. Haihduta loppu vesi keittämällä ja ravistele välillä kattilaa, jotta perunat kuivuvat.


Mojo

2 kpl punaista paprikaa
1 kpl tuoretta chiliä (punainen)
2 kpl paahdettua paahtoleipäviipaletta
2 kpl valkosipulin kynttä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl viinietikkaa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
rouhaisu mustapippuria

Halkaise paprikat ja chili ja poista siemenet. Pilko paprikat, chili, leipä ja kuoritut valkosipulinkynnet kulhoon ja surauta sauvasekoittimella pieneksi. Lisää loput aineet (paitsi oliiviöljy) ja jauha seos tasaiseksi. Viimeiseksi lisää oliiviöljy, jolla voi myös laimentaa kastikkeen tulisuutta.

Talkkunahyvää aamupäivää

Meillä on pienestä pitäen syöty talkkunaa mansikkamaitoon sekoitettuna tai kokkelipiimän kanssa. Itse olen tottunut syömään sitä välipalaksi viilin kera, mutta esimerkiksi leivonnassa en ole sitä (vielä) oppinut käyttämään. Talkkunalla on pitkät perinteet niin itä-Suomessa kuin Hämeessä (wikipedia).

Terveellistäkin se on. Pussissa lukee isolla, että kuitua on 26% (per annos). Talkkuna on valmistettu kaurasta ja ohrasta, ja lisäksi siinä on myös hernettä. Aito hämäläinen on mielestäni se ainoa oikea. Muita en uskalla edes maistaa. Monille talkkuna on täysin uusi tuttavuus eikä sen tarvitsekaan kaikille maistua. Mutta itse pidän sitä helppona ja täyttävänä välipalana (ja joskus myös nopeana aamupalana).

Huomaa bloggaaja lusikassa.

Juustokakkujen kuningatar

Hyvää äitienpäivää!

Juhlapäivää voisi juhlistaa vaikka juustokakulla. New Yorkin juustokakun ohje on Leila Lindholmin toisesta keittokirjasta Pala kakkua - ja paljon muuta. Kirjan jatko-osaa olen mainostanut täällä aikaisemmin. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty mustikoita, mutta halusin hyödyntää pakastimen piiloista löytyneitä mustaherukoita ja ne sopivatkin kakkuun loistavasti. Kakkuun laitetaan valkosuklaata, jota en ole ennen juustokakkuihin laittanut. Ehkä siitä syntyy kakun täyteläisen amerikkalainen maku.

New Yorkin juustokakku

300 g digestivekeksejä
150 g voita
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 1/2 dl maitorahkaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
3 luomukananmunaa
1 dl kuohukermaa
200 g valkosuklaata
1 1/2 dl (pakastettuja) mustaherukoita

Kuumenna uuni 175-asteeseen. Murskaa keksit hienoksi tehosekoittimella ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksiseos halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuokaan. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 10 minuuttia. Jäähdytä.

Vatkaa tuorejuusto ja maitorahka kuohkeaksi seokseski. Sekoita joukkoon sokeri, perunajauhot (tai maissitärkkelys) ja vaniljasokeri. Lisää juustoseokseen kananmunat yksi kerrallaan ja lopuksi kuohukerma. Taita suklaa paloiksi ja sulata vesihauteessa. Lisää sula suklaa juustoseokseen. Kaada juustokakkuseos keksipohjan päälle vuokaan ja sirota pinnalle jäiset marjat. Kypsennä kakkua uunin keskiosassa noin 40 minuuttia. Peitä kakku foliolla, kun se on kullankeltainen, jotta se ei tummu liikaa. Katkaise virta uunista ja jätä kakku uunin jälkilämpöön vielä puoleksi tunniksi.


Ensimmäistä kertaa maistoin kakkua ystävän syntymäpäivillä elokuussa ja sieltä se jäi kummittelemaan mieleen. Samainen ystävä sitten soittelikin, että Suomalaisessa Kirjakaupassa oli kyseistä keittokirjaa kymmenellä eurolla, joten nopeasti hakemaan oma kopio. Sittemmin olen mainostanut samaa tarjousta muillekin ja vielä tällä viikolla siellä näytti olevan pino kirjoja jäljellä! 

This week I've been mostly eating honey

Oon flunssassa jo toista kertaa tänä vuonna. Korvat on lukossa ja ääni kadoksissa. Oloa helpottaa onneksi kuuma hunajavesi. Paras hunaja tuotiin meille lahjana kotiin (kiitos Anni!) ja tälle flunssakaudelle sitä piti käydä hakemassa lisää. Sonnentorin Lämmittävät luomu inkiväärihunaja on juuri oikea lääke flunssaiseen oloon. Kuppiin vain reilu lusikallinen hunajaa ja kuumaa vettä päälle. Voisi maistua myös vähemmän flunssaisille olioille.

Varoitus: purkki voi yllättäen näyttää tältä (tyhjältä).

Outoja pikkuleipiä Brysselistä

Brysselissä vanhassa kaupungissa on  pikkuleipämyymälä, jossa kaiken muotoiset ja väriset pikkuleivät on aseteltu siisteihin pyramideihin ikkunaan. Viime kesänä ohi kävellessämme ostimme sieltä muutaman maistiaisen. Matkaamme lähti pari villin näköistä pikkuleipää ja yksi vähän perinteisempi.

Se perinteisen näköinen osoittautui lopulta parhaimmaksi.

Viikunavarkaissa Dubrovnikissa

Pari kesää sitten matkasimme läpi Euroopan aina Dubrovnikiin asti. Siellä sai tuoreita ja mehevän maukkaita viikunoita suoraan puusta. Asuimme erään paikallisen perheen pihatalossa ja meille tarjottiin näitä ihania hedelmiä suoraan viikunanlehdeltä.

Hedelmien makuun päästyämme olisimme voineet syödä niitä koko ajan. Kerran illalla kävimmekin viikunavarkaissa kotimatkalla. Emme kuitenkaan isäntäperheen pihapuutarhassa.

Siitä nimi tälle blogille.

Vinkki irtoteen ystäville

Brunon teenhaudutuspusseihin tutustuin aikoinaan ystävän kautta. Uudempi tuttavuus ovat haudutuspussit yhdelle kupille. Haudutuspussiin on helppo annostella irtoteetä eikä siitä tule roskaa kupin pohjalle kuten liian harvasta teesihdistä. Näitä tehdään myös isompia, jotka käyvät hyvin teepannuihin. Pussit löytyvät yleensä normi ruokakaupoista kahvin suodatinpussien vierestä.

Käyttöön pääsivät tällä kertaa myös teepihdit, jotka ostin joskus englantilaisille langattomille teepusseille.

Yksinkertaista arkiruokaa

Nälkä. Jokohan siitä on tarpeeksi kauan kun viimeksi tein tätä pastakastiketta. Kyseessä on pinaattikastike, joka on helppo ja yksinkertainen valmistaa. Jos pinaattia löytyy pakastimesta, täytyy muistaa ostaa vain ranskankermaa, niin kastike on valmis. Maistuu hyvin tagliatelle-pastan kanssa. Reseptin olen saanut joskus kauan aikaa sitten kaverilta, joten nimen alkuperästä en ole tietoinen.

Puntinnostajan pinaattikastike

1 rkl voita
 2 paketti pakastepinaatti (300 g)
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
muskottipähkinää

Sulata voi ja lisää murskattu valkosipulin kynsi  ja hieman sulanut pinaatti. Lisää ranskankerma, vesi ja murennettu liemikuutio. Mausta ja anna hautua 10 minuuttia. Keitä samalla lisukkeeksi tagliatelleä.

Olen tehnyt tätä kastiketta varmaan kymmeniä kertoja ulkomuistista. Vähän aikaa sitten törmäsin kuitenkin alkuperäiseen reseptiin selaillessani vanhoja papereita. Huomasin yllätyksekseni, että olin muokannut reseptiä aikojen saatossa. Muun muassa kasvisliemikuutio oli jäänyt kokonaan pois. Siksi minulla olikin aina ongelmia suolan määrän suhteen. Sitä tuntui aina olevan liian vähän eikä maku ollut kohdillaan. Tällä kertaa kastike kuitenkin onnistui ja lautanen tuli kaavittua tyhjäksi.

Munkkeja mums mums

Eilen porraskäytävän täytti munkkirasvan tuoksu ja itsekin oli päästävä vappumunkin paistoon. Munkkien paistamisesta on tullut jo perinne, koska tämä on kolmas vappu peräkkäin kun niitä leivoin. Siman kävin hakemassa aamulla torimummoilta. Siitä onkin aikaa, kun olen oikeaa simaa maistellut. Torimummojen simat olivat onnistuneet loistavasti ja niin onnistuivat munkitkin.

Munkit

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 luomukananmuna
0,25 tl suolaa
9 dl luomuvehnäjauhoja
50 g pehmeää voita tai margariinia
9 dl rypsiöljyä paistamiseen

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola ja muna. Vatkaa 2 dl jauhoja joukkoon. Lisää sulatettu rasva ja loput jauhot alustaen. Kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Meillä on ollut tapana kohottaa taikina mikrossa. Mikro ei tietenkään ole päällä, mutta siellä ei myöskään vedä, joten lämpö pysyy taikinassa hyvin. Tein tällä kertaa kaksinkertaisen taikinan, koska viime vuonna munkit loppuivat kesken. Ohje on kuitenkin vain yhdelle satsille, josta tulee noin 16 munkkia. Ylimääräiset voi pakastaa. Pakastetut munkit kannattaa sokeroida vasta, kun ne ottaa pakastimesta sulamaan.

Pyöritä taikina pulliksi ja tee niihin reiät sormin venyttämällä. Nostele hetkeksi pöydälle tai pellille. Jos annat munkkirinkuloiden kohota vielä tässä vaiheessa, tulee niisä oikein pullakoita. Kuumenna öljy. Se on valmista, kun pieni leipäpala ruskistuu muutamassa minuutissa. Kypsennä muutama munkki kerrallaan aina muutaman minuutin ajan.

Kierittele valmiit munkit sokerissa ja nauti.