Oluiden parhautta

Aurinko paistaa ja parvekkeella jo tarkenee. Nyt maistuisi maailman paras olut eli belgialainen Moinette (blonde). Sitä ei vaan taida Suomesta löytyä. Prosentteja pullossa on hurjat yhdeksän, mutta maultaan se on ihanan pehmeä ja hunajainen. Moinettea myydään vain isoissa pulloissa (75cl), mutta eipä hintakaan Belgiassa huimaa. Mutta nyt ollaan kuitenkin Suomessa, joten täytyy kai tyytyä simaan.

Halloumia ja munakoisohöttöä

Nyt kun on leipää, täytyy keksiä jotain sen päälle. Hesarista löytyi munakoisokaviaarin
 ohje. Munakoiso on yksi lempivihanneksista, joten tätä koittamaan. Lisäksi annokseen paistettiin halloumia ja tehtiin avokado-tomaatti-salaatti. Tämäkin resepti oli hiukan vaativampi eli vei jonkin verran aikaa. Mutta jos leivän tekemiseen menee viikko, ei yksi tunti ole enää mitään siihen verrattuna!

Munakoisokaviaari

1 munakoiso
1/2 sitruunan mehu
2 oksaa timjamia
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
valkosipulia muutama kynsi

Halkaise munakoiso, ripottele puolikkaiden päälle suolaa ja pippuria, purista sitruunanmehu ja lisää oliiviöljy. Laita toisen puoliskon päälle timjamin oksat ja käännä toinen puolisko kanneksi. Kääri munakoiso folioon ja kypsennä 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, eli kunnes munakoiso on pehmeää ja kypsää. Kypsennä kokonaista valkosipulia samassa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sekin on pehmeä ja kypsä. Paahdetusta valkosipulista levisi ihana tuoksu keittiöön, joten kannattaa vaikka kokeilla vain sitä!

Aukaise folio ja kaavi munakoison ja valkosipulin sisukset astiaan, jätä timjami pois. Lisää öljy ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Valmista!

Kaviaarista tuli pehmeää höttöä, johon piti lisätä suolaa. Makua olisin kaivannut silti vieläkin enemmän, samoin kuin tekstuuria. Täytyy siis jatkaa täydellisen munakoisotahnan metsästämistä.

Leipä valmiiksi viikossa!

Esittelin taannoin uutta keittokirjatuttavuutta ja kuinka olin jo paria ohjetta siitä kokeillut. Tässäpä tämä aikaa vievä resepti, eli ranskalainen hapanleipä, joka siis tehdään juureen. Ensimmäistä kertaa tuli sellainenkin tehtyä. Juuren pitää tekeytyä neljä päivää, joten ihan heti ei lämmintä leipää saa uunista ruokapöytään.

Vehnäjauhoista valmistettu taikinajuuri (perusohje, noin 1 litra)

Vaihe 1
2 dl haaleaa vettä
2 1/2 dl luomuvehnäjauhoja
1 rkl juoksevaa hunajaa

Vaihe 2
1 dl haaleaa vettä
1 1/2 dl luomuvehnäjauhoja

Vaihe 3
1 dl haaleaa vettä
1 1/2 dl luomuvehnäjauhoja

Vatkaa vesi, jauhot ja hunaja ensimmäisenä päivänä sileäksi seokseksi lasitölkissä. Peitä tölkin suu muovikelmulla ja jätä tölkki huoneenlämpöön kahdeksi vuorokaudeksi. Lisää kolmantena päivänä vesi ja vehnäjauhot ja vatkaa seos uudestaan sileäksi. Peitä tölkin suu taas muovikelmulla ja jätät huoneenlämpöön vielä vuorokaudeksi. Neljäntenä päivänä lisää vesi ja vehnäjauhot ja vatkaa seos taas sileäksi. Peitä tölkin suu kelmulla ja jätä tölkki huoneenlämpöön vuorokaudeksi.

Viidentenä päivänä pääsee sitten jo leipomaan! Ohjeessa suositeltiin luomuvehnäjauhoja, koska niitä ei ole liiaksi puhdistettu ja siksi taikinajuuri toimii paremmin. Juuri tarvitsee toimiakseen happea, joten jos käytät kannellista tölkkiä, jätä kansi hieman raolleen. Juuritaikinaa säilytetään jääkaapissa silloin, kun sitä ei käytetä. Siellä se on lepotilassa. Kun haluaa taas leipoa, pitää juuri ottaa huoneenlämpöön vuorokautta ennen leipomista ja ruokkia sitä jauhoilla ja vedellä.

Ranskalainen hapatettu leipä (levain)

10 g (1/5 palaa) hiivaa
6 dl haaleaa vettä
14-15 dl erikoisvehnäjauhoja
4 dl taikinajuurta
1 1/2 rkl suolaa

Murenna hiiva kulhoon ja liuota sekoittaen veteen. Lisää puolet jauhoista ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia (yleiskone olisi tässä hyödyksi!). Lisää taikinajuuri, suola ja loput jauhot. Alusta taikinaa noin 20 minuuttia (koneella alimmalla nopeudella). Kohota taikinaa kulhossa leivinliinan alla noin kahden tunnin ajan tai kunnes se on kooltaan kaksinkertainen. Tässä vaiheessa voi vaikka katsoa Iholla-sarjan uusinnat telkkarista.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja pyöritä varoen limpuksi. Vältä taikinan vaivaamista. Ripottele päälle jauhoja ja kohota liinan alla vielä 1 1/2 tuntia. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä pellille. Heitä pellin pohjalle 1 dl vettä, jotta leivän pinnasta tulee rapea. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 40-50 minuuttia. Alenna siis uunin lämpöä, kun pistät leivän uuniin.

Taikinaa piti turvottaa niin kauan, että se nousi kaksinkertaiseksi. Meillä siitä tuli kaksi leipää. Yksikin olisi riittänyt, joten seuraavan kerran kokeilen puolikkaalla reseptillä. Nyt on taas pakastin täynnä leipää. Hyvää tästä tuli ja ilmakupliakin onnistuin saamaan ainakin toiseen leipään.

Epäonnistunut marenkiunelma

Löysin vanhoja (lyijykynällä kirjoitettuja) reseptejä, jotka luulin jo hukanneeni. Pitkästä aikaa koittamaan siis tätä ihanaa sitruunaista marenkileivosta. Mutta höh, desimitta ehti mennä pesukoneeseen. No eihän tuo haittaa. Osaahan sitä kunnon kotileipuri laittaa aineita näppituntumallakin.

Marenki paistui uunissa kullanruskeaksi ja onnistui mainiosti. Kakkupohja sitä vastoin jäi littanaksi. Tuli laitettua liikaa vehnäjauhoja (ja sokeria).

Katsokaa toista. Ei kurkottele taivaita tämä marenkipilvi ei. Makeaahan tuosta tuli, mutta kyllä se pieninä palasina menee. Ja pakkasestakin voi laittaa pöytään. Muistutus itselle, että voisi ostaa toisen desimitan varalle. Tässä ohje oikeilla mitoilla.

Sitruunaiset kookospalat

300 g voita tai margariiniä
(150 g mantelimassaa)
2 dl sokeria
4 munan keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

väliin:
250 g lemon- tai lime curdia

pinnalle:
4 munan valkuaista
2 dl sokeria
2 dl kookoslastuja/hiutaleita

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Peitä uuninpelti leivinpaperilla. Erottele munan keltuaiset valkuaisista. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon keltuaiset. Lisää jahuoseos taikinaan ja levitä pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Sivele puolikypsälle pohjalle varovasti sitruunatahna. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Nostele marenki leivospohjan päälle ja kypsennä 200-asteisen uunin alaosassa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.

Tässä vaiheessa huomaat, ettei ohjeessa kerrottu milloin kookoshiutaleet heitetään leivoksen päälle, joten sen voi tehdä vaikka nyt. Itse olen jättänyt ne tästä syystä aina pois, mutta hyvä ne olisi lisätä marengin päälle ennen sen paistamista.

Mangoja!

Kaupasta löytyi "esikypsennettyjä" mangoja. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei nämä maistu samalle kuin etelän maissa kasvaneet mangot, oli niitä pakko kokeilla. Yleensä kaupan mangot ovat loppuun saakka kovia, eikä niitä pysty syömään ja lopulta ne vain homehtuvat pois. Tällä kertaa hedelmä oli pehmeä, maittava ja tuoreen keltainen, joten ei tullut turhaan ostettua. Johan tuosta väristä virkistyy!

Samalla reissulla ostoskoriin hyppäsi pari passiota ja muutama viikuna. Viikunoita olen sentään maistanut suoraan puusta, joten niiden maussa olisi ollut parantamisen varaa. Mutta silti niissä oli häivähdys sitä oikeaa aitoa makua. Pitääkin joku kerta valottaa tuota blogin nimeä, silläkin on ihan oikea tarina taustallaan.

Gordonin sardellileivät

Kokeiltiin pääsiäislomalla Gordon Ramsayn keittokirjaa Pubiruokaa. Ensi vilkaisulla kirjassa oli paljon sellaista, joka miellytti enemmänkin poikaystävää ja ällötti minua (mm. sisäelinruuat). Mutta tarkemmalla selailulla sieltä löytyi ihan mukavia reseptejä. Esimerkiksi nämä sardellileivät.

Gordonin sardelli-munaleivät (Scotch woodcock)

14 öljyyn säilöttyä sardellifileetä (meillä oli Casa Rinaldin sardelleja)
50 g voita huoneenlämpöisenä sekä muutama nokare kylmää voita
mustapippuria
4 isoa luomumunaa
hyppysellinen cayennepippuria
leipää
1 tl kapriksia

Pilko hienoksi tai muhenna 6 sardellifileetä veitsellä. Sekoita joukkoon voi ja reilu rouhaisu mustapippuria myllystä. Siirrä sivuun.

Sulata muutama voinokare kasarissa. Vatkaa kulhossa munat ja hyppysellinen cayennepippuria. Kaada kasariin ja sekoittele hiljakseen miedolla lämmöllä, kunnes kokkeli alkaa hyytyä. Nosta liedeltä, mutta jatka sekoittelua, kunnes munat ovat kermaista kokkelia.

Levitä paahdetuille leipäviipaleille sardellivoita. Lisää munakokkeliin kaprikset ja lusikoi nopeasti leipien päälle. Koristele leipä kahdella ristiin asetetulla sardellilla ja tarjoa heti. Sardellit ovat aika suolaisia, joten yksikin sardelli koristeena riittää. Alunperin ristiin asetetuilla sardelleilla on ollut oma tarkoituksensa. Alla lainaus suoraan kirjasta.

"Taannoin gentlemannien klubien aikakaudella päätettiin, että aterian jälkeinen jälkiruoka on korvattava suolapalalla, joka tarjotaan paahtoleivältä. Tämä annos on suoraan noilta ajoilta. Se syntyy käden käänteessä: munakokkelia ja sardellia paahtoleivän päälle. Perinteiseen tapaan munakokkelin päälle asetellaan kaksi sardellia ristiin Skotlannin lipun kunniaksi."

Kevät ja Hesarin perinteinen parsarisotto

Parsa on perinteinen kevätruoka ja meilläkin on pyritty ottamaan se keväällä ruokapöytään. Parhaiten se onnistuu parsarisoton avulla. Resepti on hs.fi-sivuilta. Ohje on julkaistu jo pari vuotta sitten, joten se on ehditty meillä todeta hyväksi kevätruuaksi. Samalla on tullut tehtyä työlääksikin väitettyä risottoa. Ei se mielestäni niin työlästä ole, kunhan pysyy kattilan ääressä ja varaa sekoitteluun vähän aikaa.

Hesarin parsarisotto

500 g vihreää parsaa
7-8 dl vettä
2 (salotti)sipulia
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
1 1/2 kasvisliemikuutiota
1 dl valkoviiniä (luomua)
1 rkl voita
50 g parmesaanijuustoa
mustapippuria
(suolaa)

Poista parsojen tyvestä puumainen osa ja kuori ne nupusta tyveen päin. Pilko parsat paloiksi ja keitä kannen alla noin 6 minuuttia. Tarkista kypsyys. Nosta lautaselle. Lisää parsojen keitinveteen kasvisliemikuutiot. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota kattilassa öljyssä.

Lisää riisi ja kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes riisi muuttuu hieman läpinäkyväksi. Lisää valkoviini ja jatka sekoittamista. Kun viini on imeytynyt, lisää desin verran kuumaa kasvislientä. Lisää lientä pienissä erissä kokoajan sekoitaen sitä mukaa kun edellinen liemi on imeytynyt. Riisi on kypsää 15-20 minuutin kuluttua.

Raasta parmesaanipala ja sekoita risoton joukkoon. Lisää parsapalat, voi, ripaus mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Perinteisen risoton pitäisi olla löysää, mutta meillä siitä tuli suomalaisittain aika "kuivaa", vaikka käytinkin lientä enemmän kuin ohjeessa oli sanottu. Sipulitkin olivat ihan tavallisia, joten niilläkin pärjää.




Koska risoton tekemiseen meni niin pitkä aika, meille ehti tulla jo hirmuinen nälkä. Satuttiin vielä saamaan ruokavieras, joten risotto hupeni äkkiä. Ei edes kuvaa ehditty ottaa. Tämän verran kattilallisesta jäi jäljelle. Ohessa myös hyvä luomuviinisuositus. Sitä lorautettiin myös desin verran risottoon.

 Jälkiruuaksi nautittiin kontrabassomusiikkia ja sohvalla löhöilyä!

Keittokirjaihastus

Loistava kirjanen löytyi. Leila Lindholmin Vielä yksi pala!.

Tai siis löytyihän tämä jo aikaa sitten, mutta kerrotaanpa se teillekin. Kaikenlaista leivottavaa, niin suolaista kun makeaa. Browniet on jo kokeiltu ja onnistuivat erinomaisesti, ja viikonloppuna leivoin ranskalaista leipää. Tai oikeammin siihen meni koko viikko, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ja nättikin on vielä. Kiva vaikka vain selailla.

Pehmeät perunapiiraat

Vanha pikkupiirasohje pääsi taas kokeiluun. Perunasosetaikina tekee piiraista pehmoisia ja täytteenä olen ohjeesta poiketen käyttänyt pakastepinaattia. Pakastepinaatti kannattaa kuitenkin valutella ajan kanssa, ettei piiraista tule liian vetisiä.

Tällä kertaa piiraista tuli aika suolaisia, joten kannattaa ehkä valita vähäsuolaisempaa fetajuustoa, jos sellaista on olemassa. Ohjeen mukaan taikinaan laitetaan aika paljon suolaa, joten sitäkin voisi vähentää. Koska meitä on vain kaksi syöjää, kerron taas pakastusvinkin. Eli pakattiin näistä suurin osa pakastimeen, josta niitä voi sulattaa kahvipöytään tai ottaa töihin mukaan välipalaksi. Täytteeksi voi varmasti keksiä muitenkin vaihtoehtoja.

Pehmeät pinaattipiiraat

6 dl vettä
25 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
2 dl perunasosehiutaleita
2 tl suolaa
1 dl öljyä
6-8 dl vehnäjauhoja

täyte:
500 g tuoretta pinaattia
2 munaa
200 g fetajuustoa

voiteluun:
50 g voita

Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon hiiva. Lisää perunahiutaleet, suola ja öljy sekä jauhot. Alusta pehmeä taikina ja anna kohota noin 20 minuuttia.

Huuhdo pinaatti ja kiehauta vähässä vedessä kokoon. Kaada siivilään ja painele liika vesi pois. Silppua pinaatti ja sekoita joukkoon munat ja murennettu fetajuusto.

Jauhota leivinpöytä ja kauli taikina levyksi. Ota taikinasta muotilla pyöreitä levyjä ja lusikoi niille täytettä. Sulje piiraat puolikuun muotoon ja paista 250 asteessa noin 10 minuuttia. Voitele voisulalla ja peitä liinalla.

Yrttikokoelma kasvaa

Yrttikokoelma sen kun kasvaa. Vielä kun saisi aikaiseksi laittaa ne ruukkuihin. Multiin laittoa odottelee rosmariinin lisäksi basilika, timjami, (vahva) minttu ja korianteri, joka ei päässyt kuvaan. Toivottavasti yrtit kasvavat yhtä hienosti kuin viime vuonna. Alla kuva viime kesänä parvekkeella villiintyneestä mintusta ja basilikasta. Osa niiden sadosta on vielä pakkasessa.

Laitoin syksyllä tuoreita lehtiä pieninä annoksina minigrip-pusseihin ja pakastimeen. Pitkin talvea ollaan käytetty niitä ruuanlaitossa. Murskaan yrtit pussissaan heti pakastimesta oton jälkeen. Näin ne eivät ehdi sulaa ja jäisinä murenevat pieniksi palasiksi helposti.

Täydelliset browniet

Vastahan sitä syötiin suklaata, mutta tämä ohje on jäänyt jakamatta. On nimittäin sieltä parhaasta päästä.

Resepti on Leila Lindholmin kirjasta Vielä yksi pala! ja tätä ihanuutta tulee ohjeella kokonainen pellillinen. Kannattaa kokeilla. Kirjassa oli lisäksi ohje kuorrutukselle, mutta se jäi uupumaan tarvikkeiden puutteessa. Ja liikaa se olisi ollutkin. Tämä on ihan tarpeeksi makeaa näinkin.

Browniet säilyvät loistavasti myös pakastimessa. Sulavat nopeasti ja ovat (melkein) tuoreen veroisia. Mutta eivät ne kauaa siellä pakkasessakaan pysy..

Perusbrowniet

350 g pehmeää voita
6 dl sokeria
3 dl hyvälaatuista (ja reilua) kaakaojauhetta
1 dl siirappia
1/2 tl suolaa
6 luomukananmunaa
3 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, siirappi ja suola. Lisää seokseen kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten ja kääntele lopuksi taikinaan vehnäjauhot. Laita reunalliselle uunipellille leivinpaperi ja kaada taikina päälle. Kypsennä kakkua uunin keskiosassa 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku jää vähän tahmeaksi, on kakku kypsä. Jäähdytä kakku ja leikkaa ruuduiksi.

Keskusta jää ihanan pehmeäksi. Ei uskoisi ensikertalaisen tekemiksi, joten kokeile sinäkin:)

Mustikka-puolukka-smoothie

Ortodoksisen perinteen mukaan pääsiäistä edeltää paaston aika, joka loppuu pääsiäisherkkujen äärelle. Omalla kohdallani paastolle pitäisi ryhtyä pääsiäisen jälkeen! Sen verran tuli herkuteltua. Yksi askel oikeaan suuntaan on aloittaa aamu virkistävällä smoothiella, ja miksei tämä käy välipalaksikin.

Mustikka-puolukka-smoothie

mustikkaa
puolukkaa
banaani
auringonkukan siemeniä
siitepölyä
appelsiinimehua

Suraus sauvasekoittimella ja valmista!

Niin sanotuista superruuista en niinkään perusta, mutta siitepölyä ja raakasuklaarouhetta on tullut kaappiin ostettua. Niitä olen käyttänyt vain näihin "smuuteihin". Tässä käytin siitepölyä, jota mainostetaan luonnon omaksi monivitamiiniksi. Se ei lisää smoothieen makua, joten ilmankin pärjää. Toisaalta ohjeessa on paljon muutakin superia: kotimaista mustikkaa ja puolukkaa!

Loistava munakoisopasta

Tämän pastan voisin nimittää Jyväskylä-pastaksi (mutta kuulostaa niin kauhealta, etten tohdi). Kehittelin sen kerran kyseisessä kaupungissa asuessani. Se onkin tosi nopea valmistaa, raaka-aineita on vain muutama ja kaiken kukkuraksi se maistuu hurjan hyvälle.

Munakoisopasta

luomu täysjyväspagettia
munakoisoa
kirsikkatomaatteja
vuohenjuustoa
siemeniä
oliiviöljyä

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kuutioi munakoiso ja paista paistinpannulla öljyssä tai voissa. Lisää kirsikkatomaatit ja pyörittele niitä pannulla hetki. Lisää valmis pasta lautaselle, kaada pannulta paistetut munakoisot ja tomaatit päälle, paloittele vuohenjuustoa ja lisää joukkoon siementen ja öliiviöljylorauksen kera. Juusto sulaa mukavasti pastaan ja saa siihen kastike-tuntemuksen.

Helppo, nopea ja maittava!

Croissanteja taikinarullasta

Viimeinen pyhäpäivä aloitettiin croissanteilla. Nämä ovat niitä helppoja ja nopeita, jotka saa pellille suoraan kaupan croissantrullasta poksauttamalla. Joskus tulee ostettua taikinarulla jääkaappiin valmiiksi. Viikonloppuaamuna on mukava niitä sitten nautiskella. Croissanteja syödessä ajatukset vaelsivat viime kesän Belgian reissuun ja sieltä heti Brysselin toimimattomiin kaupunkipyöriin, pyhäpäivien tyhjiin betonilähiöihin ja olemattomaan luontoon.
Ihanaa siis olla kotona omassa aamiaispöydässä!

Maukasta pääsiäistä!

Toivottaisin aurinkoista pääsiäistä, mutta ulkona tulee vähän väliä lunta. Toivotan siis maukasta ja rauhallista pääsiäistä sekä ansaittuja pyhäpäiviä. Kyllä se aurinko taas huomenna paistaa!

Aasi kyttää suklaamunia silmä kovana.

Käpykakku syntymäpäiväksi

Minulla ja käpykakulla on historia. Edesmennyt tätini toi minulle käpykakun, kun olin vain muutaman päivän ikäinen. Äidin kertoman mukaan Saara oli keittiön ikkunan alla kakku kädessä. Kaupan käpykakut ovat aina maistuneet, mutta nyt päätin kokeilla sen tekemistä itse. Poikaystävä auttoi muun muassa kakkupohjan muotoilussa ja ihan kävynnäköinen siitä tulikin.

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Ohjeen koostin kahdesta lähteestä: täältä ja täältä.

Synttärikäpykakku

Kakkupohja:
5 luomumunaa
1 3/4 dl sokeria
2 dl luomuvehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täytteeksi:
vadelmahilloa

kermavaahtoa:
2 dl kuohukermaa
1 tl sokeria

suklaakreemiä:
2 dl voita
2 dl tomusokeria
3 rkl vettä
3 rkl reilua kaakaojauhetta

Kostutus:
vadelmahilloa ja vettä

Kuorrutus:
500 g valkoista marsipaania (kaksi pötköä)
1/2 dl reilua kaakaojauhetta
tomusokeria koristeeksi

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi vaahtoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Halkaisijaltaan vuoka kannattaa olla 24cm, minulla oli 28cm. Lopputulos oli litteämpi, mutta riitti. Paista 175-asteisen uunin alaosassa 40-45 minuuttia. Kiertoilmauunissa riitti 40 minuuttia.

Kakkupohjan paistuessa valmista suklaakreemi ja vatkaa kermavaahto. Suklaakreemi valmistetaan vatkaamalla voi ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi, jonka jälkeen seoksen joukkoon vatkataan vesi ja kaakaojauhe. Itse lisäsin epähuomiossa kulhoon kaikki aineet kerralla ja ihan hyvin onnistui.

Valmis kakkupohja leikattiin kävyn muotoon ja sen jälkeen kahteen osaan (koska se oli niin ohut). Kostutin kakkua vadelmahillon ja veden sekoituksella, mutta toisessa alkuperäisohjeessa mainittu rommi olisi varmasti käynyt siihen hyvin. Kakku täytettiin vadelmahillolla ja suklaakreemillä ja ylimääräisistä kakkupohjanpalasista muotoiltiin päälle vielä kaksi kerrosta. Sen jälkeen kakku siveltiin kermavaahdolla.

Työläin osuus oli marsipaanin muuttaminen ruskeaksi. Paloittelin marsipaanipötköt kulhoon ja lisäsin joukkoon puoli desiä kaakaojauhetta. Marsipaania pitää vaivata kaakaojauheen kanssa, jotta sen väri muuttuu. Tässä vaiheessa avuksi astui poikaystävä. Meidän kakku sai hienon marmorivärityksen. Ruskea marsipaani kaulitaan leivinpaperin päällä ohueksi levyksi. Ohjeissa levy nostetaan kaulimen avulla kakun päälle, mutta me saimme sen helpoiten yhteistuumin nostamalla. Marsipaanilevy muotoillaan kakun päälle ja ylimääräinen leikataan sivuilta pois.

Ohjeiden mukaan kakun päälle tulee leikata silmut saksilla 45 asteen kulmassa, mutta meidän kuorrutus oli sen verran paksu, että jälki olisi ollut aika ruma. Kokeilin nimittäin saksia ylimääräisiin marsipaanipalasiin. Leikkelin silmut lopulta terävällä veitsellä ja päälle heitettiin hieman tomusokeria.

Hieno siitä tuli! Seuraavaksi pitää löytää kakunsyöjät, koska noin iso käpy ei meillä kulu millään. 

Aurinkoista kiirastorstaita kaikille!

Keittiöremontti aamuvalossa

Kirjoittelin pienen pätkän meidän keittiöremontista toisessa blogissani. Remontti valmistui viime vuoden alussa. Tarjolla on muutama remonttikuva ja myös kurkistus valmiiseen pakettiin. Jatkoa varmasti seuraa, ilmoittelen siitä myös tällä viikunapuolella.

Makumuistoja Ankarasta

Kaivelin vanhoja valokuvia. Silmiin osui ehkä paras kohtaamani hotelliaamiainen. Sen koin viime keväänä Turkissa Ankarassa. Avainsana oli tuoreus.

Jugurttiin sai itse leikata hunajaa valuvasta hunajakennosta ja pähkinät oli liotettu vedessä meheväksi. Vesimeloni, (ja sen alla piilossa olevat) mansikat sekä muut hedelmät ja vihannekset olivat todella tuoreita ja erilaisia juustoja riitti vaikka kuinka paljon. Teen kanssa saattoi vielä maistella palan halvaa.

Turkissa söin myös elämäni parhaita tomaatteja. Vaikka mökillä kasvihuoneessa kasvaakin kesäisin ihania tomaatteja, eivät ne lyö vertoja turkkilaisten meheville tummanpunaisille tomaateille.

Tässä ravintolassa sai todistaa pääruoaksi tilaamansa kalan grillausta ravintolan oviaukolla.

Rapea salaatti, Mondo ja neilikat

Rakastan tehdä erilaisia salaatteja. Ne valmistuvat nopeasti ja sekaan voi heittää melkein mitä vaan. Pitkän talvikauden jälkeen on taas ihana nautiskella rapeata salaattia, varsinkin kun seurana on uusin Mondo ja kukkaan puhkeavat neilikat.

Salaatissa oli tällä kertaa jääsalaattia, kirsikkatomaatteja, avokadoa, omenaa, vuohenjuustoa, siemeniä (Pirkan salaattisiemensekoitus) ja oliiviöljyä.