sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparkakkutalo ja pikeeri


Tämän vuoden jouluvalmisteluihin on kuulunut piparkakkutalon rakentaminen. Tai oikeammin se on auttanut joulutunnelmaan pääsyä. Tunnelmat on sen jälkeen ollut välillä kaukanakin joulusta, mutta tällä askartelulla kuitenkin hitusen oikeaan suuntaan.


Piparkakkutalon kaavat

Äidin kanssa tuli aina tehtyä piparkakkutalo ja edellisen kerran olen tehnyt sen Mikkelissä äidin ja isän luona. Itsenäisyyspäivän aikaan yritimme penkoa äidin perinteisen piparkakkutalon kaavoja, muttei niitä löytynyt mistään. Täytyi siis turvautua internettiin ja aloittaa aivan omat piparkakkutaloperinteet. Hyviä ohjeita oli koottu tänne. Sieltä löysin Floran sivuilta erilaisia piparkakkumaailmoja, joista valitsin prinsessatalon. Jostain syystä tuo sivusto ei nyt avaudu minulle, mutta löytyy siis äsken mainitun listan ensimmäisenä. Kaavat piirtelin tyhjän muropakkauksen kylkeen ja siinä vaiheessa huomasinkin, että kyseessä oli aika kookas mökki. No haastetta saikin vähän olla.



Palojen paistaminen

Mökin valmistin kaupan valmiista piaparkakkutaikinasta, jota kokonaisuuteen meni 1,5 kg. Paistaminen onnistui hyvin. Floran ohjeista löytyi myös hyviä viitteitä paistoajalle. Pienemmät osat kannattaa paistaa erikseen lyhyemmässä ajassa ja isommat saavat olla uunissa taas kauemmin. Ohuista tai helposti särkyvistä osista kannattaa tehdä tuplakappaleet, että on sitten varalla jos pipari vaikka rakennusvaiheessa murtuu.



Koristeleminen ja pikeeri

Koristelin seinäpalaset ja tikapuut ennen kiinnitystä. Katot koristelin vasta kokoamisen jälkeen. Koristeluun käytin ensimmäistä kertaa pikeeriä. Valmistin sen sekoittamalla munanvalkuaista ja tomusokeria (1 munan valkuainen, 3-5 dl tomusokeria). Ohjeen mukaan siihen tulisi lisätä tippa sitruunamehua. Sitruunoiden puutteessa lisäsin tipan piparminttumaustetta. Ei ehkä aja samaa asiaa, mutta olkoon. Munanvalkuaisia minulla oli valmiiksi pakastimessa jonkun keltuaisvoittoisen leivontarupeaman jäljiltä.

Pikeerin tulee olla sen verran jäykkää, että siihen jää pieni huippu, kun kauhan vetää seoksesta pois. Pikeerillä voi myös kiinnittää palasia, mutta se vaatii pitemmän kuivumisajan, jolloin tarvitaan myös tukirakennelmia vaikkapa juomalaseista. Minä tyydyin vain koristelemaan. Värjäsin osan pikeeristä punaisella ja osan vihreällä karamellivärillä, jotta sain vähän väriäkin rakennelmaan. Pursottimena toimi pakastepussi, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän.

Palasten kiinnittämisen jälkeen koristelin vielä katot ja viimeistelin koristelut lopulla pikeerillä. Tikapuut kiinnitin alustaan pikeerillä ja hyvin jämäkästi ne ovat paikoillaan, joten silläkin kiinnitys varmasti onnistuu. Ainakin se voittaa maultaan sulatetun sokerin mennen tullen. Koristeiksi olin ostanut pussin lontoon rakeita ja kaksi pussia Ranskan pastilleja ja ne menivät kaikki. Enemmänkin olisi vielä mahtunut. Eli aika hirmuisen isohan tästä piparkakkutalosta tuli.



Palasten kiinnittäminen sulatetulla sokerilla

Palaset kiinnitin sulatetulla sokerilla, joka nappaa niihin kiinni todella nopeasti. Taloa kootessa täytyy siis olla nopea. Mielestäni sulaa sokeria ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan edetä rauhallisesti. Olen tottunut sitä käyttämään, koska sillä me äidin kanssa aina rakennettiin paparitalo.

Desin verran sokeria paistinpannulle riittää pitkälle. Pannu pitää olla sen verran suuri, että mahtuu huljuttamaan piparkakkutalon seinän tai katon pisintä sivua siinä kokonaisuudessaan. Lusikalla sokerin lisäily ei oikein toimi, koska se ehtii matkalla jähmettyä. Katon liitoksiin sitä kuitenkin lisäilin lusikalla, ettei katto olisi jäänyt aivan irralleen. Palasten liittämisessä on tärkeää hahmottaa missä järjestyksessä palaset asettelee ja mitä sivuja täytyy kastaa sokeriin samalla kertaa.

Vähän jäi harmittamaan, etten muistanut tehdä pohjapipariin reikää heti uunista ottamisen jälkeen. Mökin alle olisi voinut ujuttaa ledkynttilän tuikkimaan. Toisaalta mökistä tuli niin iso, ettei pohjaa olisi saanut nostettua ilman että koko rakennelma olisi sortunut. Joten onni onnettomuudessa!




Nyt tässä arvotaan, että saadaanko me kuljetettua koko komistus joulunviettoon, jossa sitä pääsisi ihastelemaan isoliuta ipanoita, vai pitääkö kutsua vieraat piparkakkutalon luo. Syömistä siinä riittää monelle hengelle ja moneksi kerraksi.

Ps. Piparkakkutalo saatiin kuin saatiinkin kuskattua joulunviettoon ja jonkun aikaa sitä ehdittiin ihastellakkin ennenkuin se katosi parempiin suihin. Niinkuin pitikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti